Kirjoittanut Petra Pospíchalová
Etsitkö jännittävää, kiinnostavaa ja vähän erilaista kirjaa? Jos vastauksesi on ‘‘kyllä‘‘, sitten Ennen päivänlaskua ei voi on sinulle hyvin oikea valinta. Suosittelen kirjan lukijoille, jotka haluavat tutustua suomikumma-tyyliin ja lukea kirjaa, joka jää mieleen ja herättää ajatuksia ja kysymyksiä.
Kirja kertoo ensisijaisesti ihmissuhteista. Vaikka kirja ei ole paksu (noin 268 sivua) kirjailija avaa paljon aiheita, joita ovat esimerkiksi mytologia, ihmisten yksinäisyys, rakkauden etsiminen, seksuaalivähemmistöjen ongelmat ja luonnon ja ihmiskunnan symbioosi. Luulen, että jokainen lukija löytää kirjasta jotain erilaista.
Kirja on jaettu lyhyisiin osiin (usein vain yksi tai kaksi sivua) eli tarina etenee nopeasti, ja se on kerrottu eri hahmojen näkökulmista. Tarinaa täydentää myös asiatekstejä, otteita muista kirjoista, runoja, vanhasuomenkielisiä tekstejä jne. Alussa voit miettiä, että ne ovat vain jotain ylimääräistä, mutta suositukseni on ottaa ne huomioon. Lopussa ymmärrät miksi.
Kieli ei ole aina helppoa: joskus kirjassa esiintyy harvinaisia sanoja, mutta pääideat voidaan ymmärtää. Suomen kielen opiskelijoille voisi olla kiinnostavaa, että kieli on tässä kirjassa niin rikas ja käytetään eri suomen kielen muotoja (puhekieltä, slangia, vanhaa suomea) ja voidaan myös huomata englannin kielen vaikutusta. Samaan aikaan se voisi olla hyvä uusien sanojen lähde.
Lopuksi vielä lyhyt näyte:
ENKELI
Yöllä herään.
Se istuu sohvan selkänojalla katsellen minua.
Se piirtyy hieman vaaleampaa taustaa vasten yötummana siluettina, ja ymmärrän tiiviin ja tuskallisen palavasti olevani täysin sen armoilla.
Sen silmät. Yöeläimen silmät.
Se näkee minut niillä pimeästä huolimatta tarkasti ja terävästi, se näkee jokaisen silmänräpäytyksen, jokaisen suupielen nytkähdyksen, kun minä en tajua siitä mitään muuta kuin sen mustat, mustat ääriviivat.
(Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi, s. 105.)